Tämän päivän tärkeimmät huomiot on jo mainittu otsikossa.
Isot korvikset on kivat, mutta talvikelissä ei hyvät, jos ripustus vain koukulla ilman lukkoa... Yhden olen jo kadottanut, tarttunut varmaankin kaulaliinaan ja tippunut, yhden tippuneen sain takaisin, kun löytyi työpaikalta... Korvikset on myös hankalat kun pitää puhua puhelimessa ja tehdä samalla jotain koneella; puhelimen luurin puristaminen hartian ja korvan väliin ei onnistukaan... Sen verran olen kuitenkin tässä jatkuvassa päätetyössä kehittynyt, että 18-20 numeroisten viitenumeroiden naputtelu käy parissa sekunnissa (niin kun kaikilla ei vieläkään laskuissa viivakoodeja, mokomat...) Ja hiirtä käyttelen töissä vasemmalla ja kotona oikealla :D Töissä oikeeta käyttää muutenkin niin paljon (just noi numeroiden naputtelut) että ihan järkevää rasittaa myös vasenta.
Tänään on kotona illalliseksi siikaa, avasin suuni oikeassa kohdassa ja sain pomolta kaksi siikafilettä... nam nam. Kannattaa olla harrastajakalastajien kanssa hyvissä väleissä. Mitenköhän sen valmistaisi? Pitänee googlata jokin resepti tai vaan tylsästi paistaa pannulla :D
maanantai 10. marraskuuta 2008
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Tavallista elämää
Mun blogini on melkoisen hiljainen taas; tuntuu ettei kirjoitettavaa juuri ole, vaikka oikeasti tapahtuu vähän kaikenlaista kirjoitettavaa.
Viikonlopun vietin vaihteeksi Rantasalmella. Kyydit hoitui jälleen netin kautta. Kieltämättä riipaisee maksaa linja-autokyydistä Hiismäkeen yli 40 euroa, kun useimmiten pääsen Juvalle saakka 15-20 eurolla, kun hankin kyytini joko www.kyydit.net tai www.kimppa.net sivuilta. Perjantaina kyllä kävi ensimmäisen kerran todella huono tuuri ja kyytini peruuntui viime hetkellä, onneksi löysin korvaavan kyydin (tosin piti selvitä julkisilla toiselle puolelle kaupunkia, että pääsin kyytiin) mutta turvallisesti Juvalle, jossa äiti oli vastassa.
Viikonloppu menikin liian nopeasti kuten aina. Ohjelmaan tuli myös viime hetken lisäys, äitini vanhin sisko oli muuttamassa uuteen kotiin ja vastaisista vakuutteluista huolimatta, työt oli kyllä täysin kesken, joten tarjouduin auttamaan... Olenkin sen verran monesti muuttanut/auttanut muutossa, että hiljalleen tiedän miten asiat kannattaa tehdä. Tai ainakin luulen tietäväni. :) Hauskaa oli perjantai-iltana ja lauantaista vielä uhrasin 7 tuntia laatikoiden pakkailuun, siivoamiseen ja laatikoiden kanteluun. Ajomatkaakin vanhasta uuteen kotiin oli 35 minuuttia, onneksi ei kovin monesti tarvinnut ajaa.
Äiti oli kyllä ihana, muuttopuuhien jälkeen lämmitettiin sauna (lämpeni jo toisella yrityksellä :D ) ja muutaman kermaliköörilasillisen kanssa valmistauduttiin illan hirvipeijaisiin. En ole moneen vuoteen osallistunut peijaisiin ja siksi olikin hauskaa käydä näin aikuisella iällä toteamassa onko juhlat samanlaiset. Juhlat alkoivat seitsemältä Jumikkalassa ja vaikka ruokaa olikin paljon, se meinasi loppua kesken. Näyttää edelleen olevan niin, että kaikki tulevat paikalle nälkäisinä ja sitä ruokaa kuluu ihan järjettömiä määriä!! Vihreää salaattia, rosollia, siliä graavilohta, maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunoita ja hirvipaistia. Nam nam! Lanttulaatikko oli ihan järjettömän hyvää ja se loppuikin ekana :( Olisin voinut syödä vaikka vain pelkkää laatikkoa ja paistia! Maksalaatikkoon oli käytetty hirvenmaksaa, oli siis vahvemmin maksanmakuista kuin tavallinen kaupan valmislaatikko.
Ruuan jälkeen alkoi tanssit; pääsin tanssimaan jopa kolmasti, kaksi kertaa isäpuolen kaveri Kalle haki tanssimaan (siis sen jälkeen kun oli minun äitini tanssittanut) ja isäpuoleni myöhemmin. Harmittelen vain kovasti, ettei tule muuten juuri tanssittua ja mitäpä hyötyä oli Sirjen kanssa käydystä tanssikurssistakaan, kun taidot ja opitut askeleet ovat ruostuneet käytönpuutteessa... :( Tarvitsen siis tanssitaitoisen miehen ja HETI! Siis lähinnä viemään mut tanssimaan, koska se on niin kivaa. On muuten eroja siinä, miten helppo on eri miestne kanssa tanssia, toiset ohjaa paremmin ja silloin ei lankea itse viemään, toisinaan pitää ihan keskittyä, ettei itse vie :D
Ensimmäisellä bandin tauolla oli kahvia ja kakkua. Toista kahvikupillista hakiessa olikin hassunhauska tilanne: Ihan yllättäen minua tuttu (muttei ihan lähituttu) setä. Joka tatoi onnitella nimenvaihdoksen kunniaksi... Onneksi sedän vaimo pelasti tilanteen ja kertoi että miehensä nyt kyllä erehtyy henkilöstä. Äitiähän se mies tahtoi onnitella. :D Jälleen kerran siis meidät sekoitettiin. Illan parhaat naurut silti, jälkeenpäin tilanne oli varsin koominen, varsinkin kun minä en osannut hetkeen sanoa mitään, hämmästyin niin kovasti!
Sunnuntai olikin taas kieltämättä todella tylsä. Sissin kanssa kävimme katsomassa yhtä asuntoa asemalla, Ryysyrannan asunto menee remonttiin ja on muutenkin ihan turkasen kallis. Ei ollut hyvä, joten täytynee miettiä muita vaihtoehtoja. Nyt taas harmittaa kun asun niin kaukana perheestä... Olisi mukavaa olla apuna ja tukena kun Sissi jälleen kerran joutuu muuttamaan.
Viikonlopun vietin vaihteeksi Rantasalmella. Kyydit hoitui jälleen netin kautta. Kieltämättä riipaisee maksaa linja-autokyydistä Hiismäkeen yli 40 euroa, kun useimmiten pääsen Juvalle saakka 15-20 eurolla, kun hankin kyytini joko www.kyydit.net tai www.kimppa.net sivuilta. Perjantaina kyllä kävi ensimmäisen kerran todella huono tuuri ja kyytini peruuntui viime hetkellä, onneksi löysin korvaavan kyydin (tosin piti selvitä julkisilla toiselle puolelle kaupunkia, että pääsin kyytiin) mutta turvallisesti Juvalle, jossa äiti oli vastassa.
Viikonloppu menikin liian nopeasti kuten aina. Ohjelmaan tuli myös viime hetken lisäys, äitini vanhin sisko oli muuttamassa uuteen kotiin ja vastaisista vakuutteluista huolimatta, työt oli kyllä täysin kesken, joten tarjouduin auttamaan... Olenkin sen verran monesti muuttanut/auttanut muutossa, että hiljalleen tiedän miten asiat kannattaa tehdä. Tai ainakin luulen tietäväni. :) Hauskaa oli perjantai-iltana ja lauantaista vielä uhrasin 7 tuntia laatikoiden pakkailuun, siivoamiseen ja laatikoiden kanteluun. Ajomatkaakin vanhasta uuteen kotiin oli 35 minuuttia, onneksi ei kovin monesti tarvinnut ajaa.
Äiti oli kyllä ihana, muuttopuuhien jälkeen lämmitettiin sauna (lämpeni jo toisella yrityksellä :D ) ja muutaman kermaliköörilasillisen kanssa valmistauduttiin illan hirvipeijaisiin. En ole moneen vuoteen osallistunut peijaisiin ja siksi olikin hauskaa käydä näin aikuisella iällä toteamassa onko juhlat samanlaiset. Juhlat alkoivat seitsemältä Jumikkalassa ja vaikka ruokaa olikin paljon, se meinasi loppua kesken. Näyttää edelleen olevan niin, että kaikki tulevat paikalle nälkäisinä ja sitä ruokaa kuluu ihan järjettömiä määriä!! Vihreää salaattia, rosollia, siliä graavilohta, maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunoita ja hirvipaistia. Nam nam! Lanttulaatikko oli ihan järjettömän hyvää ja se loppuikin ekana :( Olisin voinut syödä vaikka vain pelkkää laatikkoa ja paistia! Maksalaatikkoon oli käytetty hirvenmaksaa, oli siis vahvemmin maksanmakuista kuin tavallinen kaupan valmislaatikko.
Ruuan jälkeen alkoi tanssit; pääsin tanssimaan jopa kolmasti, kaksi kertaa isäpuolen kaveri Kalle haki tanssimaan (siis sen jälkeen kun oli minun äitini tanssittanut) ja isäpuoleni myöhemmin. Harmittelen vain kovasti, ettei tule muuten juuri tanssittua ja mitäpä hyötyä oli Sirjen kanssa käydystä tanssikurssistakaan, kun taidot ja opitut askeleet ovat ruostuneet käytönpuutteessa... :( Tarvitsen siis tanssitaitoisen miehen ja HETI! Siis lähinnä viemään mut tanssimaan, koska se on niin kivaa. On muuten eroja siinä, miten helppo on eri miestne kanssa tanssia, toiset ohjaa paremmin ja silloin ei lankea itse viemään, toisinaan pitää ihan keskittyä, ettei itse vie :D
Ensimmäisellä bandin tauolla oli kahvia ja kakkua. Toista kahvikupillista hakiessa olikin hassunhauska tilanne: Ihan yllättäen minua tuttu (muttei ihan lähituttu) setä. Joka tatoi onnitella nimenvaihdoksen kunniaksi... Onneksi sedän vaimo pelasti tilanteen ja kertoi että miehensä nyt kyllä erehtyy henkilöstä. Äitiähän se mies tahtoi onnitella. :D Jälleen kerran siis meidät sekoitettiin. Illan parhaat naurut silti, jälkeenpäin tilanne oli varsin koominen, varsinkin kun minä en osannut hetkeen sanoa mitään, hämmästyin niin kovasti!
Sunnuntai olikin taas kieltämättä todella tylsä. Sissin kanssa kävimme katsomassa yhtä asuntoa asemalla, Ryysyrannan asunto menee remonttiin ja on muutenkin ihan turkasen kallis. Ei ollut hyvä, joten täytynee miettiä muita vaihtoehtoja. Nyt taas harmittaa kun asun niin kaukana perheestä... Olisi mukavaa olla apuna ja tukena kun Sissi jälleen kerran joutuu muuttamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)