En aio blogissani kertaakaan tämän jälkeen viitata tapaus Kauhajokeen, mutta otsikkoi voisi yhtä lailla kuvata tunteitani tästä kouluverilöylystä... En muuta kuin hyvin hämmentynyt, ehkä kun aika kuluu tunteetkin muuttuvat. Toivon jonkinlaista lakimuutosta aseiden hallussapitoon ja myöntämiseen. Siis käsiaseiden, metsästysaseet on ihan toinen juttu. Ja jotain olisi tehtävä nuorten mielenterveysongelmille. Isoja ongelmia tiedossa, jos nyt ei viimeistään jotain tehdä.
Aikaisemmin blogissani kerroin lähteneeni kutsumattomana synttäribileisiin, no hauskaa oli ja jatkoille keskustaan lähdettiin kohtuullisen aikaisin, viisi tyttöä ja yksi herrasmies. Porukka hajosi melko pian, osa tytöistä jatkoi VIP-kortillisina jonon ohi Onnelaan ja minä, herrasmies ja työkaverini jäimme kantakapakkiin, (nimeä mainitsematta, ettei kaikki muutkin löydä tätä huippukivaa pikkubaaria). Herrasmiehemme, siis josta tiesin vain tähän saakka etunimen, poistui melko aikaisin ja tähän päivään saakka tiesin hänestä vain etunimen... Kiitokset työkaverille päivityksestä; nyt tiedän nimenkin ja ammatin... nimittäin ammattimuusikko ja kohtuullisen kuuluisa! Nyt on ainakin siis todistettu että kuuntelen musiikkia, enkä pelkästään katsele miehiä... sillä herrasmiehemme vaikutti tutulle, mutten silti tunnistanut, olisi ehkä pitänyt kun on levyjäkin hyllyssä... :)
Nyt voinkin siis sanoa, että julkkis on tarjonnut minulle baarissa siiderin, lällälläää!!
torstai 25. syyskuuta 2008
maanantai 15. syyskuuta 2008
"Sulla on hyvät värit, oletko joku värituntija?"
Tänään on ollut kuitenkin ihan kiva päivä, vaikka huomenna alkava verotarkastus hieman stressaakin. Ei pitäisi olla mitään kummallista meidän papereissa, mutta silti huolettaa. Kummallista.
Otsikon lauseen kuulin tänään junassa matkalla kotiin, mulla oli päällä oranssi takki ja Viiveltä saatu pinkkikaulahuivi. Ilmeisesti tädin mielestä värit kävi hyvin yhteen... en mä edes aamulla lähtiessä niin paljon mieti mitä tulee laitettua päälle, enemmän ajatukset on siinä et onhan riittävän lämmintä ja että ennättää junaan. Niin ja onhan mulla myös uusi pää! Eilen tulin Helsinkiin uuden tukan kanssa, siis uusi väri, tällä kertaa ei leikattu. Kesätukka on edelleen hyvä, vaikka kasvaakin kovaa vauhtia. Ensi kesäksi vielä lyhyempi malli :) Väri on siis ruskea, tummempi kuin omani ja sekaan on sekoitettu hieman mahonkia, kivasti pieni punertava sävy auringossa :) Tykkään kovasti! Ainoa mikä inhottaa on hiuksiin jäävä värjäyksen haju, onneksi katoaa noin kahdessa tai kolmessa pesussa.
Lisäksi mut löydettiin tänään naamakirjassa! Kavereita vuodelta nakki ja kivi eli ala-asteen eka luokalta, tulipa hyvä fiilis, kun yhden löydettyäni löysin pian monta lisää :) ja kauniisti kun pyysin niin kaveri ehdotti lisää, kenen nimiä en ollut muistanut. En voi TODELLAKAAN käsittää veljeäni, jota vanhat kaverit ei kiinnosta :( Kuulema ihan sama. Outoa on myös se että siskoni muistaa tuolta ajalta paljon enemmän ihmisiä kuin minä,muistin noin 10 luokkakaverin etunimet, siskoni muistaa meidän veljienkin kavereita... ei nolota, mutta silti kummallista, koska ei meillä kuitenkaan ole ikäeroa kuin vuosi, olinkohan jo minä silloin totaalinen lukutoukka, joka aina uppoutui muihin maailmoihin??
Syksyn tulon huomaa, pukeutumsikysymyksien lisäksi minua puraisee aina käsityökärpänen syksyllä, jospa jouluksi valmistuu taas kasa sukkia ja rannikkaita? Rannikkaiden ohje löytyy uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä, jos sattuu kiinnostamaan. Muutama muukin ikuisuusprojekti löytyy ompelulaatikosta, mutta ehkäpä ne sieltä hiljalleen valmistuvat.
Viivelle vielä; joululahjoja saa syyskuussa kun on bookcrossari :) (www.bookcrossing.com) Homman nimi on Holiday Gift Giving, helposti selitettynä joululahjojenvaihtoa. Koska toivelistani on jo julkaistu sain ensimmäisen lahjanikin... hassua mutta kivaa! Kiitokset Aspen!
Otsikon lauseen kuulin tänään junassa matkalla kotiin, mulla oli päällä oranssi takki ja Viiveltä saatu pinkkikaulahuivi. Ilmeisesti tädin mielestä värit kävi hyvin yhteen... en mä edes aamulla lähtiessä niin paljon mieti mitä tulee laitettua päälle, enemmän ajatukset on siinä et onhan riittävän lämmintä ja että ennättää junaan. Niin ja onhan mulla myös uusi pää! Eilen tulin Helsinkiin uuden tukan kanssa, siis uusi väri, tällä kertaa ei leikattu. Kesätukka on edelleen hyvä, vaikka kasvaakin kovaa vauhtia. Ensi kesäksi vielä lyhyempi malli :) Väri on siis ruskea, tummempi kuin omani ja sekaan on sekoitettu hieman mahonkia, kivasti pieni punertava sävy auringossa :) Tykkään kovasti! Ainoa mikä inhottaa on hiuksiin jäävä värjäyksen haju, onneksi katoaa noin kahdessa tai kolmessa pesussa.
Lisäksi mut löydettiin tänään naamakirjassa! Kavereita vuodelta nakki ja kivi eli ala-asteen eka luokalta, tulipa hyvä fiilis, kun yhden löydettyäni löysin pian monta lisää :) ja kauniisti kun pyysin niin kaveri ehdotti lisää, kenen nimiä en ollut muistanut. En voi TODELLAKAAN käsittää veljeäni, jota vanhat kaverit ei kiinnosta :( Kuulema ihan sama. Outoa on myös se että siskoni muistaa tuolta ajalta paljon enemmän ihmisiä kuin minä,muistin noin 10 luokkakaverin etunimet, siskoni muistaa meidän veljienkin kavereita... ei nolota, mutta silti kummallista, koska ei meillä kuitenkaan ole ikäeroa kuin vuosi, olinkohan jo minä silloin totaalinen lukutoukka, joka aina uppoutui muihin maailmoihin??
Syksyn tulon huomaa, pukeutumsikysymyksien lisäksi minua puraisee aina käsityökärpänen syksyllä, jospa jouluksi valmistuu taas kasa sukkia ja rannikkaita? Rannikkaiden ohje löytyy uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä, jos sattuu kiinnostamaan. Muutama muukin ikuisuusprojekti löytyy ompelulaatikosta, mutta ehkäpä ne sieltä hiljalleen valmistuvat.
Viivelle vielä; joululahjoja saa syyskuussa kun on bookcrossari :) (www.bookcrossing.com) Homman nimi on Holiday Gift Giving, helposti selitettynä joululahjojenvaihtoa. Koska toivelistani on jo julkaistu sain ensimmäisen lahjanikin... hassua mutta kivaa! Kiitokset Aspen!
lauantai 6. syyskuuta 2008
Lauantai
Ei olekaan parempaa tapaa aloittaa vapaata ja ohjelmatonta lauantaipäivää, kuin makoilemalla sängyssä ja lukemalla hyviä kirjoja. En edes avannut tietokonetta ennen kuin tunti sitten iltaviideltä, mikä on minun kaltaiselleni nettiaddiktille melkoinen saavutus. (oikeasti oli tarkoitus, etten tänään avaisi koko konetta...)
Telkkarista tulisi 22fast2furious-leffa aivan huippu, tykkään niistä autoista ennemmän kuin uskoisittekaan... (mitenköhän äiti onnistuikin kasvattamaan autohulluja tyttäriä, muttei poikia??)
Mutta, kiitos armaan tätini, joka eilen vinkkaili että voisin käydä enemmän ulkona, rohkaisen itseni ja lähden melkein kutsumattomana eräisiin synttärijuhliin. En ole tavannut juhlien päähenkilöä koskaan, mutta kuulema olen silti tervetullut, joten kaipa se on sitten lähdettävä. ;) Poishan pääsee aina, julkiset kulkee ja taksinkin osaan tilata. Tämän siitä siis saa kun työkaveri on jälleen sinkku; menoja riittää minullakin joka viikonlopulle...
Telkkarista tulisi 22fast2furious-leffa aivan huippu, tykkään niistä autoista ennemmän kuin uskoisittekaan... (mitenköhän äiti onnistuikin kasvattamaan autohulluja tyttäriä, muttei poikia??)
Mutta, kiitos armaan tätini, joka eilen vinkkaili että voisin käydä enemmän ulkona, rohkaisen itseni ja lähden melkein kutsumattomana eräisiin synttärijuhliin. En ole tavannut juhlien päähenkilöä koskaan, mutta kuulema olen silti tervetullut, joten kaipa se on sitten lähdettävä. ;) Poishan pääsee aina, julkiset kulkee ja taksinkin osaan tilata. Tämän siitä siis saa kun työkaveri on jälleen sinkku; menoja riittää minullakin joka viikonlopulle...
perjantai 5. syyskuuta 2008
Perjantai
Tää viikko on ollut töissä todella sekavaa ja stressaavaa, joten rauhallinen viikonloppu on todellakin tarpeen, että maanantaina jaksaa taas!
Olen ollut järjettömän väsynyt, vaikka nukkunutkin ihan tavalliset yöunet ja mikään ei tunnu onnistuvan kerralla oikein. Lisäksi stressaa tuleva verotarkastus; en edes käsitä miksi, kun kaiken olen tehnyt lakien ja asetuksien mukaan, tai ainakin tietääkseni olen tehnyt. Näkee sitten parin viikon päästä kuinka tytön ja firman kävi. Tällaista tämä on kun suoraan koulun penkiltä tulin uuteen työpaikkaan ja perehdytystä sain jopa 2 tuntia... Onneksi voin ny puhtaalla omalla tunnolla sanoa ensin, että en tiedä, koska tarkastus koskee enimmäkseen aikaa ennen, kuin tulin firmaan töihin.
Lisäksi tilitoimistossa meidän kirjanpitäjä vaihtui; eläkkeelle jää niin moni, että nykyinen kirjanpitäjämme siirtyy erikoistuneempiin tehtäviin ja saamme uuden, meidän asioihin yhtä pätevän henkilön. Kuulema jo kaksi vuotta on ollut jatkuva haku, viisi ihmistä palkataan heti jos vain löytyisi... Siis jos uraa mietit nyt, niin tässä vinkki!
Jotain hyvääkin on ilmassa; töissä ollut "vaikea" henkilö on vihdoinkin poistumassa firmasta. Eikä nyt minua haittaa yhtään vaikka vähän tulisikin lisää työtä, sen verran vaikea oli tulla toimeen tämän kyseisen ihmisen kanssa. Pätevyydestä työtehtäväänsä en osaa sanoa mitään, mutta ihmisenä hän oli hyvin hankala. Vaikea tehdä töitä yhdessä, jos toinen ei voi koskaan myöntää olleensa väärässä, vaan inttää niin kauan kun jaksat kuunnella... puhumatta siitä, että koska olen nuorempi kuin hän ja vieläpä nainen, kuuluu minun kopioda ja postittaa hänen puolestaan... kumpaakaan en vaan koskaan suostunut tekemään sillä en ole mikään sihteeri, vaikka työsopimuksessani onkin sana assistentti... Periaatteessa tittelini töissä voisi ihan hyvin taloushallinnon assistentin sijaan olla talouspäällikkö tai talousosasto. Pienessä firmassa kun työtehtävät ovat laajat. Toisaalta, olisi kornia olla päällikkö ilman yhtään alaista!
Perjantain piristykseksi asensin kotikoneelle uuden näytön, nyt mahtuu työpöydälle muutakin kuin näyttö, kajarit ja näppis, kun vanha kuvaputkellinen kolho järkäle vaihtui litteään kaunottareen. Vielä hoidettava vanha rumilus kierrätykseen.. tosin nyt näppis ja vanha rotta eivät sovi yhteen hienon näytön kanssa, mutta eipä minun kotiani tarvitse kenellekään esitellä. Tämä on koti ei näyttelyasunto. Olen myös miettynyt, josko tietokoneen siirtäisi olohuoneeseen, koska yhdistetty työ- ja makuuhuoneeni on niin pieni, mutta näytön vaihtaminen taisi ratkaista tämän ongelman. Seuraavaassa muutossa sitten pitääkin jo ajatella nämäkin asiat tarkemmin, sillä (toivottavasti) seuraava kotini tulee olemaan pysyvämpi kuin viisi edellistä.
Olen ollut järjettömän väsynyt, vaikka nukkunutkin ihan tavalliset yöunet ja mikään ei tunnu onnistuvan kerralla oikein. Lisäksi stressaa tuleva verotarkastus; en edes käsitä miksi, kun kaiken olen tehnyt lakien ja asetuksien mukaan, tai ainakin tietääkseni olen tehnyt. Näkee sitten parin viikon päästä kuinka tytön ja firman kävi. Tällaista tämä on kun suoraan koulun penkiltä tulin uuteen työpaikkaan ja perehdytystä sain jopa 2 tuntia... Onneksi voin ny puhtaalla omalla tunnolla sanoa ensin, että en tiedä, koska tarkastus koskee enimmäkseen aikaa ennen, kuin tulin firmaan töihin.
Lisäksi tilitoimistossa meidän kirjanpitäjä vaihtui; eläkkeelle jää niin moni, että nykyinen kirjanpitäjämme siirtyy erikoistuneempiin tehtäviin ja saamme uuden, meidän asioihin yhtä pätevän henkilön. Kuulema jo kaksi vuotta on ollut jatkuva haku, viisi ihmistä palkataan heti jos vain löytyisi... Siis jos uraa mietit nyt, niin tässä vinkki!
Jotain hyvääkin on ilmassa; töissä ollut "vaikea" henkilö on vihdoinkin poistumassa firmasta. Eikä nyt minua haittaa yhtään vaikka vähän tulisikin lisää työtä, sen verran vaikea oli tulla toimeen tämän kyseisen ihmisen kanssa. Pätevyydestä työtehtäväänsä en osaa sanoa mitään, mutta ihmisenä hän oli hyvin hankala. Vaikea tehdä töitä yhdessä, jos toinen ei voi koskaan myöntää olleensa väärässä, vaan inttää niin kauan kun jaksat kuunnella... puhumatta siitä, että koska olen nuorempi kuin hän ja vieläpä nainen, kuuluu minun kopioda ja postittaa hänen puolestaan... kumpaakaan en vaan koskaan suostunut tekemään sillä en ole mikään sihteeri, vaikka työsopimuksessani onkin sana assistentti... Periaatteessa tittelini töissä voisi ihan hyvin taloushallinnon assistentin sijaan olla talouspäällikkö tai talousosasto. Pienessä firmassa kun työtehtävät ovat laajat. Toisaalta, olisi kornia olla päällikkö ilman yhtään alaista!
Perjantain piristykseksi asensin kotikoneelle uuden näytön, nyt mahtuu työpöydälle muutakin kuin näyttö, kajarit ja näppis, kun vanha kuvaputkellinen kolho järkäle vaihtui litteään kaunottareen. Vielä hoidettava vanha rumilus kierrätykseen.. tosin nyt näppis ja vanha rotta eivät sovi yhteen hienon näytön kanssa, mutta eipä minun kotiani tarvitse kenellekään esitellä. Tämä on koti ei näyttelyasunto. Olen myös miettynyt, josko tietokoneen siirtäisi olohuoneeseen, koska yhdistetty työ- ja makuuhuoneeni on niin pieni, mutta näytön vaihtaminen taisi ratkaista tämän ongelman. Seuraavaassa muutossa sitten pitääkin jo ajatella nämäkin asiat tarkemmin, sillä (toivottavasti) seuraava kotini tulee olemaan pysyvämpi kuin viisi edellistä.
tiistai 2. syyskuuta 2008
Syksy on tullut :(
Eilen aamulla oli enää +4 lämpömittarissa kun aamulla suuntasin kohti töitä. Oli kaivettava lapaset ja paksumpi kaulahuivi. Onneksi sentään flunssa alkaa olla ohimennyttä, ettei koko ajan tarvitse lapasia riisua ja niistää ja taas vetää lapasia käteen.
Sirjeä on jo ikävä! Uusi kämppis ei paljon puhu ja enimmäkseen viettää aikaa omassa huoneessaan jos olemme yhtä aikaa kotona... tarvitsen jutteluseuraa! Muuten menee hyvin, ihmettelen vain, että jos kämppiksen huolena on että kohtelen häntä kuin vierasta (siis selvennykseksi; tarkoitan englannin sanaa guest) hän itse käyttäytyy (ainakin toistaiseksi) kuten olisi vieraana talossa. Hmm... ehkäpä tämä on vain alkujännitystä ja menee pian ohi.
Mun elämä näyttää menevän nyt vauhdilla eteenpäin; kaksi kaveria on päättänyt järjestää mun häät 20.09.2009 ... en kyllä oikein käsitä, miten onnistuvat siihen mennessä löytämään mulle sulhasen, jonka minä (erittäin valikoiva ja nirso) kelpuuttaisin. Puvut on kuulema jo tekeillä ja kirkonkin vaaraavat mun puolesta ;) Katsoos nyt kuinka kauan tätä hupia kestää.
Onneksi nuha on ohi, kävin eilen kuntosalilla pikkuisen rääkkäämässä lihaksia. Tavoitteena on jatkaa treeniohjelmalla koko syksy, mielummin vielä kevätkin, mutta aloitan nyt tästä syksystä, ei aseteta tavoitteita liian korkealle, niin ne varmemmin saavuttaa.
Sirjeä on jo ikävä! Uusi kämppis ei paljon puhu ja enimmäkseen viettää aikaa omassa huoneessaan jos olemme yhtä aikaa kotona... tarvitsen jutteluseuraa! Muuten menee hyvin, ihmettelen vain, että jos kämppiksen huolena on että kohtelen häntä kuin vierasta (siis selvennykseksi; tarkoitan englannin sanaa guest) hän itse käyttäytyy (ainakin toistaiseksi) kuten olisi vieraana talossa. Hmm... ehkäpä tämä on vain alkujännitystä ja menee pian ohi.
Mun elämä näyttää menevän nyt vauhdilla eteenpäin; kaksi kaveria on päättänyt järjestää mun häät 20.09.2009 ... en kyllä oikein käsitä, miten onnistuvat siihen mennessä löytämään mulle sulhasen, jonka minä (erittäin valikoiva ja nirso) kelpuuttaisin. Puvut on kuulema jo tekeillä ja kirkonkin vaaraavat mun puolesta ;) Katsoos nyt kuinka kauan tätä hupia kestää.
Onneksi nuha on ohi, kävin eilen kuntosalilla pikkuisen rääkkäämässä lihaksia. Tavoitteena on jatkaa treeniohjelmalla koko syksy, mielummin vielä kevätkin, mutta aloitan nyt tästä syksystä, ei aseteta tavoitteita liian korkealle, niin ne varmemmin saavuttaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)