Tämän päivän tärkeimmät huomiot on jo mainittu otsikossa.
Isot korvikset on kivat, mutta talvikelissä ei hyvät, jos ripustus vain koukulla ilman lukkoa... Yhden olen jo kadottanut, tarttunut varmaankin kaulaliinaan ja tippunut, yhden tippuneen sain takaisin, kun löytyi työpaikalta... Korvikset on myös hankalat kun pitää puhua puhelimessa ja tehdä samalla jotain koneella; puhelimen luurin puristaminen hartian ja korvan väliin ei onnistukaan... Sen verran olen kuitenkin tässä jatkuvassa päätetyössä kehittynyt, että 18-20 numeroisten viitenumeroiden naputtelu käy parissa sekunnissa (niin kun kaikilla ei vieläkään laskuissa viivakoodeja, mokomat...) Ja hiirtä käyttelen töissä vasemmalla ja kotona oikealla :D Töissä oikeeta käyttää muutenkin niin paljon (just noi numeroiden naputtelut) että ihan järkevää rasittaa myös vasenta.
Tänään on kotona illalliseksi siikaa, avasin suuni oikeassa kohdassa ja sain pomolta kaksi siikafilettä... nam nam. Kannattaa olla harrastajakalastajien kanssa hyvissä väleissä. Mitenköhän sen valmistaisi? Pitänee googlata jokin resepti tai vaan tylsästi paistaa pannulla :D
maanantai 10. marraskuuta 2008
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Tavallista elämää
Mun blogini on melkoisen hiljainen taas; tuntuu ettei kirjoitettavaa juuri ole, vaikka oikeasti tapahtuu vähän kaikenlaista kirjoitettavaa.
Viikonlopun vietin vaihteeksi Rantasalmella. Kyydit hoitui jälleen netin kautta. Kieltämättä riipaisee maksaa linja-autokyydistä Hiismäkeen yli 40 euroa, kun useimmiten pääsen Juvalle saakka 15-20 eurolla, kun hankin kyytini joko www.kyydit.net tai www.kimppa.net sivuilta. Perjantaina kyllä kävi ensimmäisen kerran todella huono tuuri ja kyytini peruuntui viime hetkellä, onneksi löysin korvaavan kyydin (tosin piti selvitä julkisilla toiselle puolelle kaupunkia, että pääsin kyytiin) mutta turvallisesti Juvalle, jossa äiti oli vastassa.
Viikonloppu menikin liian nopeasti kuten aina. Ohjelmaan tuli myös viime hetken lisäys, äitini vanhin sisko oli muuttamassa uuteen kotiin ja vastaisista vakuutteluista huolimatta, työt oli kyllä täysin kesken, joten tarjouduin auttamaan... Olenkin sen verran monesti muuttanut/auttanut muutossa, että hiljalleen tiedän miten asiat kannattaa tehdä. Tai ainakin luulen tietäväni. :) Hauskaa oli perjantai-iltana ja lauantaista vielä uhrasin 7 tuntia laatikoiden pakkailuun, siivoamiseen ja laatikoiden kanteluun. Ajomatkaakin vanhasta uuteen kotiin oli 35 minuuttia, onneksi ei kovin monesti tarvinnut ajaa.
Äiti oli kyllä ihana, muuttopuuhien jälkeen lämmitettiin sauna (lämpeni jo toisella yrityksellä :D ) ja muutaman kermaliköörilasillisen kanssa valmistauduttiin illan hirvipeijaisiin. En ole moneen vuoteen osallistunut peijaisiin ja siksi olikin hauskaa käydä näin aikuisella iällä toteamassa onko juhlat samanlaiset. Juhlat alkoivat seitsemältä Jumikkalassa ja vaikka ruokaa olikin paljon, se meinasi loppua kesken. Näyttää edelleen olevan niin, että kaikki tulevat paikalle nälkäisinä ja sitä ruokaa kuluu ihan järjettömiä määriä!! Vihreää salaattia, rosollia, siliä graavilohta, maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunoita ja hirvipaistia. Nam nam! Lanttulaatikko oli ihan järjettömän hyvää ja se loppuikin ekana :( Olisin voinut syödä vaikka vain pelkkää laatikkoa ja paistia! Maksalaatikkoon oli käytetty hirvenmaksaa, oli siis vahvemmin maksanmakuista kuin tavallinen kaupan valmislaatikko.
Ruuan jälkeen alkoi tanssit; pääsin tanssimaan jopa kolmasti, kaksi kertaa isäpuolen kaveri Kalle haki tanssimaan (siis sen jälkeen kun oli minun äitini tanssittanut) ja isäpuoleni myöhemmin. Harmittelen vain kovasti, ettei tule muuten juuri tanssittua ja mitäpä hyötyä oli Sirjen kanssa käydystä tanssikurssistakaan, kun taidot ja opitut askeleet ovat ruostuneet käytönpuutteessa... :( Tarvitsen siis tanssitaitoisen miehen ja HETI! Siis lähinnä viemään mut tanssimaan, koska se on niin kivaa. On muuten eroja siinä, miten helppo on eri miestne kanssa tanssia, toiset ohjaa paremmin ja silloin ei lankea itse viemään, toisinaan pitää ihan keskittyä, ettei itse vie :D
Ensimmäisellä bandin tauolla oli kahvia ja kakkua. Toista kahvikupillista hakiessa olikin hassunhauska tilanne: Ihan yllättäen minua tuttu (muttei ihan lähituttu) setä. Joka tatoi onnitella nimenvaihdoksen kunniaksi... Onneksi sedän vaimo pelasti tilanteen ja kertoi että miehensä nyt kyllä erehtyy henkilöstä. Äitiähän se mies tahtoi onnitella. :D Jälleen kerran siis meidät sekoitettiin. Illan parhaat naurut silti, jälkeenpäin tilanne oli varsin koominen, varsinkin kun minä en osannut hetkeen sanoa mitään, hämmästyin niin kovasti!
Sunnuntai olikin taas kieltämättä todella tylsä. Sissin kanssa kävimme katsomassa yhtä asuntoa asemalla, Ryysyrannan asunto menee remonttiin ja on muutenkin ihan turkasen kallis. Ei ollut hyvä, joten täytynee miettiä muita vaihtoehtoja. Nyt taas harmittaa kun asun niin kaukana perheestä... Olisi mukavaa olla apuna ja tukena kun Sissi jälleen kerran joutuu muuttamaan.
Viikonlopun vietin vaihteeksi Rantasalmella. Kyydit hoitui jälleen netin kautta. Kieltämättä riipaisee maksaa linja-autokyydistä Hiismäkeen yli 40 euroa, kun useimmiten pääsen Juvalle saakka 15-20 eurolla, kun hankin kyytini joko www.kyydit.net tai www.kimppa.net sivuilta. Perjantaina kyllä kävi ensimmäisen kerran todella huono tuuri ja kyytini peruuntui viime hetkellä, onneksi löysin korvaavan kyydin (tosin piti selvitä julkisilla toiselle puolelle kaupunkia, että pääsin kyytiin) mutta turvallisesti Juvalle, jossa äiti oli vastassa.
Viikonloppu menikin liian nopeasti kuten aina. Ohjelmaan tuli myös viime hetken lisäys, äitini vanhin sisko oli muuttamassa uuteen kotiin ja vastaisista vakuutteluista huolimatta, työt oli kyllä täysin kesken, joten tarjouduin auttamaan... Olenkin sen verran monesti muuttanut/auttanut muutossa, että hiljalleen tiedän miten asiat kannattaa tehdä. Tai ainakin luulen tietäväni. :) Hauskaa oli perjantai-iltana ja lauantaista vielä uhrasin 7 tuntia laatikoiden pakkailuun, siivoamiseen ja laatikoiden kanteluun. Ajomatkaakin vanhasta uuteen kotiin oli 35 minuuttia, onneksi ei kovin monesti tarvinnut ajaa.
Äiti oli kyllä ihana, muuttopuuhien jälkeen lämmitettiin sauna (lämpeni jo toisella yrityksellä :D ) ja muutaman kermaliköörilasillisen kanssa valmistauduttiin illan hirvipeijaisiin. En ole moneen vuoteen osallistunut peijaisiin ja siksi olikin hauskaa käydä näin aikuisella iällä toteamassa onko juhlat samanlaiset. Juhlat alkoivat seitsemältä Jumikkalassa ja vaikka ruokaa olikin paljon, se meinasi loppua kesken. Näyttää edelleen olevan niin, että kaikki tulevat paikalle nälkäisinä ja sitä ruokaa kuluu ihan järjettömiä määriä!! Vihreää salaattia, rosollia, siliä graavilohta, maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa, perunoita ja hirvipaistia. Nam nam! Lanttulaatikko oli ihan järjettömän hyvää ja se loppuikin ekana :( Olisin voinut syödä vaikka vain pelkkää laatikkoa ja paistia! Maksalaatikkoon oli käytetty hirvenmaksaa, oli siis vahvemmin maksanmakuista kuin tavallinen kaupan valmislaatikko.
Ruuan jälkeen alkoi tanssit; pääsin tanssimaan jopa kolmasti, kaksi kertaa isäpuolen kaveri Kalle haki tanssimaan (siis sen jälkeen kun oli minun äitini tanssittanut) ja isäpuoleni myöhemmin. Harmittelen vain kovasti, ettei tule muuten juuri tanssittua ja mitäpä hyötyä oli Sirjen kanssa käydystä tanssikurssistakaan, kun taidot ja opitut askeleet ovat ruostuneet käytönpuutteessa... :( Tarvitsen siis tanssitaitoisen miehen ja HETI! Siis lähinnä viemään mut tanssimaan, koska se on niin kivaa. On muuten eroja siinä, miten helppo on eri miestne kanssa tanssia, toiset ohjaa paremmin ja silloin ei lankea itse viemään, toisinaan pitää ihan keskittyä, ettei itse vie :D
Ensimmäisellä bandin tauolla oli kahvia ja kakkua. Toista kahvikupillista hakiessa olikin hassunhauska tilanne: Ihan yllättäen minua tuttu (muttei ihan lähituttu) setä. Joka tatoi onnitella nimenvaihdoksen kunniaksi... Onneksi sedän vaimo pelasti tilanteen ja kertoi että miehensä nyt kyllä erehtyy henkilöstä. Äitiähän se mies tahtoi onnitella. :D Jälleen kerran siis meidät sekoitettiin. Illan parhaat naurut silti, jälkeenpäin tilanne oli varsin koominen, varsinkin kun minä en osannut hetkeen sanoa mitään, hämmästyin niin kovasti!
Sunnuntai olikin taas kieltämättä todella tylsä. Sissin kanssa kävimme katsomassa yhtä asuntoa asemalla, Ryysyrannan asunto menee remonttiin ja on muutenkin ihan turkasen kallis. Ei ollut hyvä, joten täytynee miettiä muita vaihtoehtoja. Nyt taas harmittaa kun asun niin kaukana perheestä... Olisi mukavaa olla apuna ja tukena kun Sissi jälleen kerran joutuu muuttamaan.
torstai 16. lokakuuta 2008
Wienissä
Sirje jo ennätti ihmetellä, missä on lomakertomukseni, joten tässäpä tämä :) Pahoittelen, jos on paikoitellen kuin matkatoimiston mainoksesta, mutta tykkään Wienistä kovasti ja haluaisin muidenkin käyvän siellä ihastelemassa tätä vanhaa, kaunista kaupunkia!
Lento lähti järjettömän aikaisin, (siis kahdeksalta) ja vaikka olin varannnut aikaa lentokentälle, eli check-in ja turvatarkastusmuodollisuuksiin yli tunnin, oli matkalle lähtiöitä niin reilusti, että turvatarkastuksessa menikin järjetön aika ja MINUA jo kuulutettiin lähtöportille... onneksi en ollut ainoa ketä tuolle lennolle kuulutettiin, joten ei yhtään niin noloa, kuin oisi voinut kuvitella. Lähinnä huvittavaa :) Varsinkin siksi; ettei loppupelissä olisi ollut niin kovin kiire; lämpötila Helsinki-Vantaalla noin nollassa ja sää kostea, joten ennen lähtöä koneen siivillä keikkui miehiä irroittelemassa jäätä. Pääsimme kuitenkin lähtemään vain parikymmentä minuuttia aikataulusta jäljessä.
Suosin tällä kertaa paikallista, eli itävaltalaista Austrian Airlinesia, sillä heillä oli halvin hinta suoralle lennolle Helsinki-Wien. Lennolla oli tarjolla aamiainen: kuumaa munakasta ja tomaattia, lämpimiä sämpylöitä, jugurttia ja normaali valikoima kylmiä ja kuumia juomia. Nam! Ihan toista kuin Finnairin iänikuinen valmiiksi täytetty sämpylä. Lento sujuikin nopeasti, luin muun ajan kirjaa ja katselin pilvikuvioita ikkunasta; paikkavarauksen yhteydessä sai paikkaansa toivoa ja molempiin suuntiin istuin ikkunan äärellä!
Wieniin saapuessa sää oli ihanan kesäinen verrattuna Helsingin aamusumuun! Koko viikon olikin noin +20c ja puolipilvistä, mikä oli minusta ihanteellinen sää kaupungilla kiertelyyn. Sirje ei päässyt minua vastaan lentokentälle, vaan kiltisti istui luennolla, joten matkalaukun saatuani suunnistin kohti juna-asemaa. Olikin mielenkiintoista, sillä saapumisaulasta oli vain muutama pienenpieni kyltti tavalliselle asemalla ja SUURET kyltit, jotka opastivat CAT-junaan. Näiden ero siis hinnassa: tavallinen juna 1,70 kaupungin rajalle/ keskustaan 3,40 ja CAT lähes 10 euroa! Matka-ajassa mitattuna ero noin 15 minuuttia, hinta suorastaan ryöväystä hyväuskoisien turistien kustannuksella! Ostin siis lipun keskustaan laiturin vieressä olevasta automaatista ja koska aikaa oli, ostin myös viikkolipun (14 euroa), jolla sai matkustaa ma-su rajattomasti. Poikkeuksena muihin kaupunkeihin, joissa olen ennen vieraillut; tuo viikkolippu on aina ma-su, minulle olisi paremmin sopinut lippu ke-ti! Periaatteessa muuten maksoin 1,70 ylimääräistä, sillä lentokentälle palatessa tiistaina pääsin hyvin perille ostamalla 1,70 lipun (eli yksi vyöhyke) koska maanantaina ostamassani vuorokausilipussa oli vielä aikaa jäljellä!
Sirjen kanssa olimme ennakkoon sopineet, että löydän itseni Wien-Mitte juna-asemalta Schwedenplatzille (luit oiken; Ruotsinaukio!!), josta ilmoittaisin minne kahvilaan olen mennyt matkalaukkuni sekä kirjan ja kahvin kanssa viettämään aikaa. Sirje löysikin minut sopivasti toisen kahvikupillisen jälkeen ja samalla tuli testattua yksi Wienin lukuista kahvilaketjuista Anker, joka ei ollut todellakaan ankea, vaan iloisen punaisella sisustettu tavallinen kahvila! Ja hinnoista muuten: kahvi ja iso patonki (oliskohan ollut 25cm): 4,48 eur!! Suuntasimme nopeasti metrolla Sirjen asuntolaan House Döblingiin, joka oli melkoinen betonimöhkäle! Myöhemmin ilmoitustaulua tutkiessani laskeskelin, että asuntolaan mahtuu ainakin 600 opiskelijaa. Huone oli melkoisen pikkuinen; mutta yllättävän sopuisasti mahduimme olemaan viikon. Kärsin mielummin viikon hiukan ahtaista oloista ja nukun patjalla lattialla (puhumattakaan keittiön jatkuvasti valuvasta hanasta, jota kukaan muu asukkaista ei koskaan kääntänyt kokonaan kiinni, vain minä ja Sirje vuorotellen!!) olisi ollut todella tylsää, joka ilta suunnistaa hostelliin yksinään, eikä silloin olisi ennättänytkään tehdä ja nähdä yhtä paljon!
Lopun keskiviikkopäivästä käytimme Sirjen suunnittelemaan kävelyretkeen keskustan tärkeimmissä nähtävyyksissä: Parlamentti, Hofburg, Stephansdom yms. Yliopiston portaille pysähdyimme syömään metroasemalta ostettua pizzaa: pizzaneljännes: 2,50eur! Suurin osa näistä nähtävyyksistä sijaitsee Ringin varrella; eli siinä missä ennen kulki kaupungin muuri, nykyään leveä bulevardikatu. Illalla päätimme vielä lähteä katsomaan Wall-E elokuvan, sillä liput olivat keskiviikkoon saakka (eli alkuviikosta) edullisemmat kuin loppuviikosta tai viikonloppuna. Leffa oli loistava! Vaikka dialogia ei paljon ollutkaan, ei sitä edes kaivannut! Hollywood-onnellinen loppu hieman ärsytti, mutta muuten mainio leffa!
Torstaina Sirjellä oli iltapäivällä luentoja, joten käytimme aamupäivän ostoksiin Wienin suurimmalla ostoskadulla, jonne muutenkin palasimme aina toisinaan ostoksille, koska se oli niin kätevästi keskustassa ja lähellä monia nähtävyyksiä! Kiertelyn ja katselun lisäksi viikon aikana tuli ostettua kengät, farkut, postikortteja ja kirjanmerkkejä, korviksia, Topin synttärilahjaan yksi osa ja jääkaappiin vielä yksi magneetti!! Mariehilfestrassen lisäksi shoppailimme parissa ostoskeskuksessa ja noiden nähtävyyksien ja museoiden turistikaupoissa :) Wienissä oli muuten jo esillä todella paljon joulukrääsää, ihana oli tutkailla koristeita, tulisikohan Suomeenkin tänä jouluna oransseja joulupalloja myyntiin, niitä nimittäin ihailin useammassakin kaupassa. Illasta tulikin todella tylsä; matkan jännityksen ja vieraan nukkumapaikan yhdistelmä ei sopinut minulle, joten vietin illan seuranani tuskallinen päänsärky... ja niinkuin tiedätte; tietyssä vaiheessa särkylääkkeelläkään ei ole enää mitään vaikutusta, vaan on vain kärsittävä, yritettävä levätä ja odotettava että pahin menee ohi...
Perjantaina käytimme aamupäivän tutustumalla Hofburgiin, eli Sisin kaupunkikotiin. Oli hieman pettymys, sillä olin odottanut enemmän Schönbrunnin kaltaista näyttelyä, eli paljon entisöityjä huoneita. Sen sijaan suurin osa kierroksesta esitteli astioita, joita hovissa oli valtavasti! Mm. erikseen tiettyihin valtionvierailuihin tai illallisiin valmistettuja kokonaisia astiastoja, joita käytettiin vain hyvin harvoin. Toinen osuus esitteli keisarinna Sisiä, mikä olikin hyvin mielenkiintoista, elämä hovissa ei ollut mitenkään helppoa, varsinkin omapäiselle, hemmotellulle ja hieman itsekkäälle nuorelle tytölle. Sisi ei kuitenkaan ollut tyhmä; hän opiskeli päivittäin, mm. kieliä ja historiaa ja hän puhuikin ainakin kuutta eri kieltä, mikä on nykypäivänäkin paljon, saati tuolloin - tosin Sisin oli istuttava päivittäin kaksi tuntia paikoillaan samalla kun hänen nilkkapituisia hiuksiaan laitettiin, joten pakko on ollut lukea tms. tai istuminen olisi ollut hyvin tylsää!
Illalle olikin erikoista ohjelmaa; Sirjen vaihtarikaverit olivat ehdottaneet retkeä Volksoperaan katsomaan Lepakko-operettia. Muut kuitenkin päättivät mennä bileisiin, mutta Sirjen kanssa kuitenkin päädyimme kokeilemaan, jos saisimme edulliset liput operettiin. Wienissä opiskelijat voivat mennä jonottamaan lippuja juuri ennen näytöksen alkua ja saada 10 eurolla myymättä jääneet istumapaikat! Meillä kävi tuuri, minulta ei kysytty opiskelijakorttia, vain Sirjeltä: joten saimme 65 euron hintaiset permantopaikan 10 eurolla! Säästimme siis yhteensä 110 euroa :) Operetti oli melko pitkä, ja jossain vaiheessa alkoi ärsyttää kun kaikkea saksankielistä en ymmärtänyt ja englanniksi olleet käännökset eivät kääntäneet paikoitellen kuin juonen tärkeimmät kohdat. Oli kyllä kivaa ja voisin mennä uudelleenkin! Täytynee katsoa mitä liput maksaa Kansallisoopperaan --
Lauantaina jatkoimme itsemme sivistämistä ja kävimme Schönbrunnissa, tosin tällä kertaa ei varsinaisessa näyttelyssä, vaan sivurakennuksessa olleeseen vaununäyttelyyn, jossa oli erityinen keisarinna Sisiin liittyvä näyttely. Ihmeellistä miten paljon vaunuja hovissa oli ollut, mutta onneksi kaikkia tuhansia vaunuja ei sentään esitelty, vaan noin 40 erilaista, eri käytöissä ollutta ajopeliä, kuten kruunajaisvaunuja, hautajaisvaunuja ja suloiset lasten "leikkivaunut" jotka muuten olivat tekniikkaa myten täysin kopiota aikuisten vaunuista. Lasten vaunuja muuten veti perinteisten vuohien, ponien ja aasien lisäksi myös (yllätysyllätys!) koulutetut lampaat!
Minun täytyi moneen kertaan ihastella näyttelyssä esillä ollutta Sisin hääasun laahusta. Aivan uskomatonta käsityötä! Ja varsinkin kun tietää, että tuohon aikaan kaikki kirjailut on tehty käsin, täytyy todella ihailla ompelijoiden ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä, tosin työvoima on ollut tuolloin halvempaa, mutta silti puku on varmasti maksanut omaisuuksia! Erikoinen ilmiö oli myös se, että osa puvuista on saatu museoille lahjoituksina ja osan perilliset ovat myyneet museoille. Eli rahaa voi siis myös tienata myymällä sukulaisiensa tavaroita. Minua kyllä vaan nolottaisi, jos kahdessa vierekkäin esitellyssä puvussa lukee että toinen on lahjoitettu museolle ja toinen myyty. Siis nolottaisi olla se, joka on myynyt puvun :) Tosin ymmärrän kyllä, että raha on saattanut tulla puvun myyneelle tarpeeseen, mutta silti erikoista.
Illalla juhlimme minun 25-synttäreitä paikallisessa viinituvassa eli Heurigenissa. Sirjen kanssa joimme sekä punaista että valkoista Sturmia, joka siis on syksyisin myytävää ensisadon viiniä. Enemmän siman tms. makuista, makeahkoa ja ei kovin vahvaa(?) mutta kuitenkin aromeiltaan ja tuoksultaan viiniä. Samoin söimme paikallista ruokaa, tosin tilaaminen oli hieman hankalaa, kun lasivitriinistä valitsemalla piti sanoa mitä halusi, saimme kuitenkin mitä halusimme, rosmariiniporsasta, papu-maissisalaattia, sämpylöitä ja valkosipuliyrttilevitettä. Jälkiruokia tilasimme vaatimattomasti kolme, jotka söimme puoliksi :)
Sunnuntaina menimme Kunsthistorisches Museumiin, jossa oli näytteillä mm. Rembrantin ja Rubensin tauluja. Siis PALJON tauluja 1500-1700 luvuilta. Käytimme jo pelkästään tauluosaston kiertelyyn ja ihailuun niin paljon aikaa, ettemme oikein enää jaksaneet innostua museon muista näyttelyistä; kolikkonäyttelyä emme edes käyneet katsomassa ja seinävaatteita vain vilkuilimme ohikävellen. Egyptin ja itämaiden esineistöä esitelleen näyttelyn kävimme myös pikaisesti läpi. Ja yhden päivän olisi voinut pelkästään käyttää rakennuksen ihailuun. Talo oli jo itsessään taideteos; kattomaalauksia, pylväitä, erikoisia kivimateriaaleja... Valitettavasti Sirjen ottamat kuvat museosta eivät onnistuneet :( Siis kuvia vain aulasta! Ei taideteoksista yms. sillä sehän on kaikissa museoissa kiellettyä. Onneksi emme taidemuseossa ottaneet lisämaksuillista audio-opasta, eli pientä lisämaksullista laitetta, josta voi kuunnella lisätietoja eri esineistä ja taiteilijoista. Schönbrunnin varsinaisessa näyttelyssä, samoin kuin Keisarillisessa asunnossa Hofburgissa nämä audio-guidet kuuluvat hintaa ja varsinaisissa näyttelytiloissa ei ole juurikaan tekstitauluja, vaan lähes opastuksesta tulee nauhalta. Muuten todella mukava ja toimiva idea, mutta yllättävän paljon käden väsyy, kun kaksi-neljä tuntia pitää hieman kännykkää painavampaa opasta korvalla, kuunnellen tarkasti selostusta! Oppasiin on siis ladattavana eri kieliset opastukset, ei tietenkään suomeksi, mutta englanninkielisestä ymmärsi kyllä hyvin kaiken.
Sunnuntai-iltana ei Wienissä ole juuri mikään paikka auki, paitsi kahvilat, ei muuten myöskään kesällä! Joten emme museon jälkeen tehneet juuri mitään; hieman kiertelimme ja katselimme ja söimme jälleen herkullista pizzaa metroaseman myyntikojusta! Koko viikon ajan söimme aina lounasta ulkona; joko pizzaa tai täytettyjä leipiä. Koska aterian hinnaksi näin tuli noin 3-4 euroa per nenä (juomana yleensä maustettua kivennäisvettä tai itävaltalaista yrttilimonadia). Iltaisin pastaa Sirjen asuntolassa. Aamiaiset olivat leipää ja hedelmiä ja jugurttia. Minun aamukahvini sain vasta kun lähdettiin kaupungille; asuntolan keittiössä ei ollut vedenkeitintä eikä kahvinkeitintä ja mikrokin rikki; joten pikakahviakin varten olisi pitänyt keittää vettä kattilassa... liian vaivalloista, joten ostin läheisestä kahviosta kahvin mukaan ratikkamatkalle keskustaan. :) Kahvin hinta vaihteli kovasti; halvimmillaan latte tms. maitokahvi oli 1,50 ja kalleimmillaan 3,20. Korjaus: Olimmehan me kuitenkin Praterissa! Eikä vasta maanantaina, kuten ensin muistelin: Prater on siis huvipuisto, mutta emme kuitenkaan käyneet missään laitteissa; olivat a) pelottavia (olisipa ollut videokamera mukana! tai b) kamalan kalliita. 8 euroa maailmanpyörästä tuntui sen verran ryöstöhinnalta, ettemme menneet kierrokselle, tälläkään kertaa. Vaikka kierroksen kesto olisi ollut noin 20-25 minuuttia.
Maanantaina kiertelimme vielä ostoksilla ja Sirjen ollessa luennoilla pakkasin matkalaukkuuni omat tavarani ja jokusen kilon Sirjen ostamia joululahjoja, sekä Jaanikan syntymäpäivälahjan, jollaisen varmaan jokainen pikkutyttö haluaa! Illalla kiertelimme vielä Stephansdomin alueella; seikkailimme Wienin vanhimmassa osassa, jossa kadut autoille melkein liian kapeita! Kävimme myös kirkossa sisällä, jossa oli menossa iltamessu. Kaunista, mutta minua häiritsi muiden turistien juttelu ja valokuvaus, joten emme viipyneet kauaa, vaan suuntasimme Aidaan kahville ja synttärikakulle. Kaksi palaa herkullista kakkua, kahvi minulle ja kaakao Sirjelle ja hinta jäi alle 10 euroon, vaikka kyseessä olikin Wienin kahvilaketjuista kallein!!
Tiistaina aamulla lentokentällä piti olla viimeistään yhdeksältä, joten kello herätti ennen seitsemää... Sirje saattoi minut Wien-Mitteen saakka, josta otin junan lentokentälle. Erikoista oli, että Austrian Airlinesilla oli kaikkien matkustajien tehtävä check-in automaatilla itse! Onneksi koneiden vieressä oli useampia henkilöiotä neuvomassa, tosin minua hieman se ärsytti, että en saanut itse tutkailla ja kokeilla. Lipun saatuani sitten kuitenkin jonotin; nimittäin matkatavaroiden jättäminen tehtiin perinteiseen tapaan tiskillä! Mutta jono oli kyllä paljon nopeampi kuin tavallisessa matkaselvityksessä!
Lentokentät ja turvatarkastukset ovat muuten hyvin erilaisia! Helsingissä turvatarkastus on heti check-in tiskien jälkeen ennen tax free -aluetta ja siis menomatkalla juuri tässä kohden juutuin ruuhkaan! Wienissä tax free-alueelle pääsee esittämällä matkalippunsa ja turvatarkastus on vasta kun siirryt lähtöportille! Sekä Hampurissa aikaisemmin kesällä, että Wienissä nyt, vyö on pitänyt riisua turvatarkastuksessa (tosi ärsyttävää, jos on kapeat vyönlenkit) mutta Helsinki-Vantaalla ei ole vielä kertaakaan tarvinnut ottaa vyötä pois! Erikoista!
Paluulennolla ruokatarjoilu on "little hot snack", joka sisälsi pienen annoksen kuumaa pastaa kastikkeessa, kuumia sämpylöitä, jugurttia ja kuumia/kylmiä juomia. Oli taas hyvää ja yllättävän täyttävää! Loppumatkasta saimme vielä karkkia. Matka meni nopeasti, luin lomalle varaamani kolmannen kirjan loppuun, lueskelin lentoyhtiön lehteä ja katselin pilviä :) Kentällä olikin vastassa kaatosade, ja syksyisen kylmä sää. Matkalaukut kyllä saapuivat koneesta hyvin nopeasti! Alle vartissa olin jo valmis suuntaamaan kotia kohti. Harmillisesti bussi kotiin Malmille oli juuri mennyt, mutta seuraavaa odotellessa join suuren mukillisen kahvia ja lueskelin Suomi-uutisia lehtitelineessä olleiden lehtien kansista.
Loppuviikko onkin ollut melkoisen tavallista elämää, töitä, Method Putkisto-tunti ja tanssitunti. Tosin eilen Eino tuli kyläilemään Helsinkiin, ei kyllä vaikuta minun viikonloppusuunnitelmiini millään lailla; lauantaina tanssitreenit ja kuntosalille, sunnuntaina lautapeli-iltaan :) Pikkuveljelläni on kuitenkin ihan omat suunnitelmansa ja siskoa tavataan vain siksi, että saa ilmaisen yösijan olohuoneen lattialla :)
Seuraavaa reissua suunnittelen maaliskuulle; täytyy käyttää saamani matkalahjakortti ja maaliskuu näyttää työ puolesta rauhallisimmalle hetkelle ottaa viikko vapaata ja lentää aurinkoon!
Lento lähti järjettömän aikaisin, (siis kahdeksalta) ja vaikka olin varannnut aikaa lentokentälle, eli check-in ja turvatarkastusmuodollisuuksiin yli tunnin, oli matkalle lähtiöitä niin reilusti, että turvatarkastuksessa menikin järjetön aika ja MINUA jo kuulutettiin lähtöportille... onneksi en ollut ainoa ketä tuolle lennolle kuulutettiin, joten ei yhtään niin noloa, kuin oisi voinut kuvitella. Lähinnä huvittavaa :) Varsinkin siksi; ettei loppupelissä olisi ollut niin kovin kiire; lämpötila Helsinki-Vantaalla noin nollassa ja sää kostea, joten ennen lähtöä koneen siivillä keikkui miehiä irroittelemassa jäätä. Pääsimme kuitenkin lähtemään vain parikymmentä minuuttia aikataulusta jäljessä.
Suosin tällä kertaa paikallista, eli itävaltalaista Austrian Airlinesia, sillä heillä oli halvin hinta suoralle lennolle Helsinki-Wien. Lennolla oli tarjolla aamiainen: kuumaa munakasta ja tomaattia, lämpimiä sämpylöitä, jugurttia ja normaali valikoima kylmiä ja kuumia juomia. Nam! Ihan toista kuin Finnairin iänikuinen valmiiksi täytetty sämpylä. Lento sujuikin nopeasti, luin muun ajan kirjaa ja katselin pilvikuvioita ikkunasta; paikkavarauksen yhteydessä sai paikkaansa toivoa ja molempiin suuntiin istuin ikkunan äärellä!
Wieniin saapuessa sää oli ihanan kesäinen verrattuna Helsingin aamusumuun! Koko viikon olikin noin +20c ja puolipilvistä, mikä oli minusta ihanteellinen sää kaupungilla kiertelyyn. Sirje ei päässyt minua vastaan lentokentälle, vaan kiltisti istui luennolla, joten matkalaukun saatuani suunnistin kohti juna-asemaa. Olikin mielenkiintoista, sillä saapumisaulasta oli vain muutama pienenpieni kyltti tavalliselle asemalla ja SUURET kyltit, jotka opastivat CAT-junaan. Näiden ero siis hinnassa: tavallinen juna 1,70 kaupungin rajalle/ keskustaan 3,40 ja CAT lähes 10 euroa! Matka-ajassa mitattuna ero noin 15 minuuttia, hinta suorastaan ryöväystä hyväuskoisien turistien kustannuksella! Ostin siis lipun keskustaan laiturin vieressä olevasta automaatista ja koska aikaa oli, ostin myös viikkolipun (14 euroa), jolla sai matkustaa ma-su rajattomasti. Poikkeuksena muihin kaupunkeihin, joissa olen ennen vieraillut; tuo viikkolippu on aina ma-su, minulle olisi paremmin sopinut lippu ke-ti! Periaatteessa muuten maksoin 1,70 ylimääräistä, sillä lentokentälle palatessa tiistaina pääsin hyvin perille ostamalla 1,70 lipun (eli yksi vyöhyke) koska maanantaina ostamassani vuorokausilipussa oli vielä aikaa jäljellä!
Sirjen kanssa olimme ennakkoon sopineet, että löydän itseni Wien-Mitte juna-asemalta Schwedenplatzille (luit oiken; Ruotsinaukio!!), josta ilmoittaisin minne kahvilaan olen mennyt matkalaukkuni sekä kirjan ja kahvin kanssa viettämään aikaa. Sirje löysikin minut sopivasti toisen kahvikupillisen jälkeen ja samalla tuli testattua yksi Wienin lukuista kahvilaketjuista Anker, joka ei ollut todellakaan ankea, vaan iloisen punaisella sisustettu tavallinen kahvila! Ja hinnoista muuten: kahvi ja iso patonki (oliskohan ollut 25cm): 4,48 eur!! Suuntasimme nopeasti metrolla Sirjen asuntolaan House Döblingiin, joka oli melkoinen betonimöhkäle! Myöhemmin ilmoitustaulua tutkiessani laskeskelin, että asuntolaan mahtuu ainakin 600 opiskelijaa. Huone oli melkoisen pikkuinen; mutta yllättävän sopuisasti mahduimme olemaan viikon. Kärsin mielummin viikon hiukan ahtaista oloista ja nukun patjalla lattialla (puhumattakaan keittiön jatkuvasti valuvasta hanasta, jota kukaan muu asukkaista ei koskaan kääntänyt kokonaan kiinni, vain minä ja Sirje vuorotellen!!) olisi ollut todella tylsää, joka ilta suunnistaa hostelliin yksinään, eikä silloin olisi ennättänytkään tehdä ja nähdä yhtä paljon!
Lopun keskiviikkopäivästä käytimme Sirjen suunnittelemaan kävelyretkeen keskustan tärkeimmissä nähtävyyksissä: Parlamentti, Hofburg, Stephansdom yms. Yliopiston portaille pysähdyimme syömään metroasemalta ostettua pizzaa: pizzaneljännes: 2,50eur! Suurin osa näistä nähtävyyksistä sijaitsee Ringin varrella; eli siinä missä ennen kulki kaupungin muuri, nykyään leveä bulevardikatu. Illalla päätimme vielä lähteä katsomaan Wall-E elokuvan, sillä liput olivat keskiviikkoon saakka (eli alkuviikosta) edullisemmat kuin loppuviikosta tai viikonloppuna. Leffa oli loistava! Vaikka dialogia ei paljon ollutkaan, ei sitä edes kaivannut! Hollywood-onnellinen loppu hieman ärsytti, mutta muuten mainio leffa!
Torstaina Sirjellä oli iltapäivällä luentoja, joten käytimme aamupäivän ostoksiin Wienin suurimmalla ostoskadulla, jonne muutenkin palasimme aina toisinaan ostoksille, koska se oli niin kätevästi keskustassa ja lähellä monia nähtävyyksiä! Kiertelyn ja katselun lisäksi viikon aikana tuli ostettua kengät, farkut, postikortteja ja kirjanmerkkejä, korviksia, Topin synttärilahjaan yksi osa ja jääkaappiin vielä yksi magneetti!! Mariehilfestrassen lisäksi shoppailimme parissa ostoskeskuksessa ja noiden nähtävyyksien ja museoiden turistikaupoissa :) Wienissä oli muuten jo esillä todella paljon joulukrääsää, ihana oli tutkailla koristeita, tulisikohan Suomeenkin tänä jouluna oransseja joulupalloja myyntiin, niitä nimittäin ihailin useammassakin kaupassa. Illasta tulikin todella tylsä; matkan jännityksen ja vieraan nukkumapaikan yhdistelmä ei sopinut minulle, joten vietin illan seuranani tuskallinen päänsärky... ja niinkuin tiedätte; tietyssä vaiheessa särkylääkkeelläkään ei ole enää mitään vaikutusta, vaan on vain kärsittävä, yritettävä levätä ja odotettava että pahin menee ohi...
Perjantaina käytimme aamupäivän tutustumalla Hofburgiin, eli Sisin kaupunkikotiin. Oli hieman pettymys, sillä olin odottanut enemmän Schönbrunnin kaltaista näyttelyä, eli paljon entisöityjä huoneita. Sen sijaan suurin osa kierroksesta esitteli astioita, joita hovissa oli valtavasti! Mm. erikseen tiettyihin valtionvierailuihin tai illallisiin valmistettuja kokonaisia astiastoja, joita käytettiin vain hyvin harvoin. Toinen osuus esitteli keisarinna Sisiä, mikä olikin hyvin mielenkiintoista, elämä hovissa ei ollut mitenkään helppoa, varsinkin omapäiselle, hemmotellulle ja hieman itsekkäälle nuorelle tytölle. Sisi ei kuitenkaan ollut tyhmä; hän opiskeli päivittäin, mm. kieliä ja historiaa ja hän puhuikin ainakin kuutta eri kieltä, mikä on nykypäivänäkin paljon, saati tuolloin - tosin Sisin oli istuttava päivittäin kaksi tuntia paikoillaan samalla kun hänen nilkkapituisia hiuksiaan laitettiin, joten pakko on ollut lukea tms. tai istuminen olisi ollut hyvin tylsää!
Illalle olikin erikoista ohjelmaa; Sirjen vaihtarikaverit olivat ehdottaneet retkeä Volksoperaan katsomaan Lepakko-operettia. Muut kuitenkin päättivät mennä bileisiin, mutta Sirjen kanssa kuitenkin päädyimme kokeilemaan, jos saisimme edulliset liput operettiin. Wienissä opiskelijat voivat mennä jonottamaan lippuja juuri ennen näytöksen alkua ja saada 10 eurolla myymättä jääneet istumapaikat! Meillä kävi tuuri, minulta ei kysytty opiskelijakorttia, vain Sirjeltä: joten saimme 65 euron hintaiset permantopaikan 10 eurolla! Säästimme siis yhteensä 110 euroa :) Operetti oli melko pitkä, ja jossain vaiheessa alkoi ärsyttää kun kaikkea saksankielistä en ymmärtänyt ja englanniksi olleet käännökset eivät kääntäneet paikoitellen kuin juonen tärkeimmät kohdat. Oli kyllä kivaa ja voisin mennä uudelleenkin! Täytynee katsoa mitä liput maksaa Kansallisoopperaan --
Lauantaina jatkoimme itsemme sivistämistä ja kävimme Schönbrunnissa, tosin tällä kertaa ei varsinaisessa näyttelyssä, vaan sivurakennuksessa olleeseen vaununäyttelyyn, jossa oli erityinen keisarinna Sisiin liittyvä näyttely. Ihmeellistä miten paljon vaunuja hovissa oli ollut, mutta onneksi kaikkia tuhansia vaunuja ei sentään esitelty, vaan noin 40 erilaista, eri käytöissä ollutta ajopeliä, kuten kruunajaisvaunuja, hautajaisvaunuja ja suloiset lasten "leikkivaunut" jotka muuten olivat tekniikkaa myten täysin kopiota aikuisten vaunuista. Lasten vaunuja muuten veti perinteisten vuohien, ponien ja aasien lisäksi myös (yllätysyllätys!) koulutetut lampaat!
Minun täytyi moneen kertaan ihastella näyttelyssä esillä ollutta Sisin hääasun laahusta. Aivan uskomatonta käsityötä! Ja varsinkin kun tietää, että tuohon aikaan kaikki kirjailut on tehty käsin, täytyy todella ihailla ompelijoiden ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä, tosin työvoima on ollut tuolloin halvempaa, mutta silti puku on varmasti maksanut omaisuuksia! Erikoinen ilmiö oli myös se, että osa puvuista on saatu museoille lahjoituksina ja osan perilliset ovat myyneet museoille. Eli rahaa voi siis myös tienata myymällä sukulaisiensa tavaroita. Minua kyllä vaan nolottaisi, jos kahdessa vierekkäin esitellyssä puvussa lukee että toinen on lahjoitettu museolle ja toinen myyty. Siis nolottaisi olla se, joka on myynyt puvun :) Tosin ymmärrän kyllä, että raha on saattanut tulla puvun myyneelle tarpeeseen, mutta silti erikoista.
Illalla juhlimme minun 25-synttäreitä paikallisessa viinituvassa eli Heurigenissa. Sirjen kanssa joimme sekä punaista että valkoista Sturmia, joka siis on syksyisin myytävää ensisadon viiniä. Enemmän siman tms. makuista, makeahkoa ja ei kovin vahvaa(?) mutta kuitenkin aromeiltaan ja tuoksultaan viiniä. Samoin söimme paikallista ruokaa, tosin tilaaminen oli hieman hankalaa, kun lasivitriinistä valitsemalla piti sanoa mitä halusi, saimme kuitenkin mitä halusimme, rosmariiniporsasta, papu-maissisalaattia, sämpylöitä ja valkosipuliyrttilevitettä. Jälkiruokia tilasimme vaatimattomasti kolme, jotka söimme puoliksi :)
Sunnuntaina menimme Kunsthistorisches Museumiin, jossa oli näytteillä mm. Rembrantin ja Rubensin tauluja. Siis PALJON tauluja 1500-1700 luvuilta. Käytimme jo pelkästään tauluosaston kiertelyyn ja ihailuun niin paljon aikaa, ettemme oikein enää jaksaneet innostua museon muista näyttelyistä; kolikkonäyttelyä emme edes käyneet katsomassa ja seinävaatteita vain vilkuilimme ohikävellen. Egyptin ja itämaiden esineistöä esitelleen näyttelyn kävimme myös pikaisesti läpi. Ja yhden päivän olisi voinut pelkästään käyttää rakennuksen ihailuun. Talo oli jo itsessään taideteos; kattomaalauksia, pylväitä, erikoisia kivimateriaaleja... Valitettavasti Sirjen ottamat kuvat museosta eivät onnistuneet :( Siis kuvia vain aulasta! Ei taideteoksista yms. sillä sehän on kaikissa museoissa kiellettyä. Onneksi emme taidemuseossa ottaneet lisämaksuillista audio-opasta, eli pientä lisämaksullista laitetta, josta voi kuunnella lisätietoja eri esineistä ja taiteilijoista. Schönbrunnin varsinaisessa näyttelyssä, samoin kuin Keisarillisessa asunnossa Hofburgissa nämä audio-guidet kuuluvat hintaa ja varsinaisissa näyttelytiloissa ei ole juurikaan tekstitauluja, vaan lähes opastuksesta tulee nauhalta. Muuten todella mukava ja toimiva idea, mutta yllättävän paljon käden väsyy, kun kaksi-neljä tuntia pitää hieman kännykkää painavampaa opasta korvalla, kuunnellen tarkasti selostusta! Oppasiin on siis ladattavana eri kieliset opastukset, ei tietenkään suomeksi, mutta englanninkielisestä ymmärsi kyllä hyvin kaiken.
Sunnuntai-iltana ei Wienissä ole juuri mikään paikka auki, paitsi kahvilat, ei muuten myöskään kesällä! Joten emme museon jälkeen tehneet juuri mitään; hieman kiertelimme ja katselimme ja söimme jälleen herkullista pizzaa metroaseman myyntikojusta! Koko viikon ajan söimme aina lounasta ulkona; joko pizzaa tai täytettyjä leipiä. Koska aterian hinnaksi näin tuli noin 3-4 euroa per nenä (juomana yleensä maustettua kivennäisvettä tai itävaltalaista yrttilimonadia). Iltaisin pastaa Sirjen asuntolassa. Aamiaiset olivat leipää ja hedelmiä ja jugurttia. Minun aamukahvini sain vasta kun lähdettiin kaupungille; asuntolan keittiössä ei ollut vedenkeitintä eikä kahvinkeitintä ja mikrokin rikki; joten pikakahviakin varten olisi pitänyt keittää vettä kattilassa... liian vaivalloista, joten ostin läheisestä kahviosta kahvin mukaan ratikkamatkalle keskustaan. :) Kahvin hinta vaihteli kovasti; halvimmillaan latte tms. maitokahvi oli 1,50 ja kalleimmillaan 3,20. Korjaus: Olimmehan me kuitenkin Praterissa! Eikä vasta maanantaina, kuten ensin muistelin: Prater on siis huvipuisto, mutta emme kuitenkaan käyneet missään laitteissa; olivat a) pelottavia (olisipa ollut videokamera mukana! tai b) kamalan kalliita. 8 euroa maailmanpyörästä tuntui sen verran ryöstöhinnalta, ettemme menneet kierrokselle, tälläkään kertaa. Vaikka kierroksen kesto olisi ollut noin 20-25 minuuttia.
Maanantaina kiertelimme vielä ostoksilla ja Sirjen ollessa luennoilla pakkasin matkalaukkuuni omat tavarani ja jokusen kilon Sirjen ostamia joululahjoja, sekä Jaanikan syntymäpäivälahjan, jollaisen varmaan jokainen pikkutyttö haluaa! Illalla kiertelimme vielä Stephansdomin alueella; seikkailimme Wienin vanhimmassa osassa, jossa kadut autoille melkein liian kapeita! Kävimme myös kirkossa sisällä, jossa oli menossa iltamessu. Kaunista, mutta minua häiritsi muiden turistien juttelu ja valokuvaus, joten emme viipyneet kauaa, vaan suuntasimme Aidaan kahville ja synttärikakulle. Kaksi palaa herkullista kakkua, kahvi minulle ja kaakao Sirjelle ja hinta jäi alle 10 euroon, vaikka kyseessä olikin Wienin kahvilaketjuista kallein!!
Tiistaina aamulla lentokentällä piti olla viimeistään yhdeksältä, joten kello herätti ennen seitsemää... Sirje saattoi minut Wien-Mitteen saakka, josta otin junan lentokentälle. Erikoista oli, että Austrian Airlinesilla oli kaikkien matkustajien tehtävä check-in automaatilla itse! Onneksi koneiden vieressä oli useampia henkilöiotä neuvomassa, tosin minua hieman se ärsytti, että en saanut itse tutkailla ja kokeilla. Lipun saatuani sitten kuitenkin jonotin; nimittäin matkatavaroiden jättäminen tehtiin perinteiseen tapaan tiskillä! Mutta jono oli kyllä paljon nopeampi kuin tavallisessa matkaselvityksessä!
Lentokentät ja turvatarkastukset ovat muuten hyvin erilaisia! Helsingissä turvatarkastus on heti check-in tiskien jälkeen ennen tax free -aluetta ja siis menomatkalla juuri tässä kohden juutuin ruuhkaan! Wienissä tax free-alueelle pääsee esittämällä matkalippunsa ja turvatarkastus on vasta kun siirryt lähtöportille! Sekä Hampurissa aikaisemmin kesällä, että Wienissä nyt, vyö on pitänyt riisua turvatarkastuksessa (tosi ärsyttävää, jos on kapeat vyönlenkit) mutta Helsinki-Vantaalla ei ole vielä kertaakaan tarvinnut ottaa vyötä pois! Erikoista!
Paluulennolla ruokatarjoilu on "little hot snack", joka sisälsi pienen annoksen kuumaa pastaa kastikkeessa, kuumia sämpylöitä, jugurttia ja kuumia/kylmiä juomia. Oli taas hyvää ja yllättävän täyttävää! Loppumatkasta saimme vielä karkkia. Matka meni nopeasti, luin lomalle varaamani kolmannen kirjan loppuun, lueskelin lentoyhtiön lehteä ja katselin pilviä :) Kentällä olikin vastassa kaatosade, ja syksyisen kylmä sää. Matkalaukut kyllä saapuivat koneesta hyvin nopeasti! Alle vartissa olin jo valmis suuntaamaan kotia kohti. Harmillisesti bussi kotiin Malmille oli juuri mennyt, mutta seuraavaa odotellessa join suuren mukillisen kahvia ja lueskelin Suomi-uutisia lehtitelineessä olleiden lehtien kansista.
Loppuviikko onkin ollut melkoisen tavallista elämää, töitä, Method Putkisto-tunti ja tanssitunti. Tosin eilen Eino tuli kyläilemään Helsinkiin, ei kyllä vaikuta minun viikonloppusuunnitelmiini millään lailla; lauantaina tanssitreenit ja kuntosalille, sunnuntaina lautapeli-iltaan :) Pikkuveljelläni on kuitenkin ihan omat suunnitelmansa ja siskoa tavataan vain siksi, että saa ilmaisen yösijan olohuoneen lattialla :)
Seuraavaa reissua suunnittelen maaliskuulle; täytyy käyttää saamani matkalahjakortti ja maaliskuu näyttää työ puolesta rauhallisimmalle hetkelle ottaa viikko vapaata ja lentää aurinkoon!
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Vihdoinkin hieman häistä
Piti kirjoittaa häistä jo aikaisemmin, mutta kamalasti kaikkea pikkupuuhaa ja ei muka ole aikaa--
Häät siis oli 27.9. lauantaina.
Aamulla karvaherätyskello (eli kissa) toimi ja heräsin sopivan ajoissa, vaikka olimmekin jutelleet sisarsten kanssa melkein puoleen kolmeen aamulla ja askarrelleet onnittelukorttia hääparille.
Äiti oli varannut myös minulle kampaaja-ajan Sarilta, jolle kiitos ihanasta kampauksesta! Kiehkurat pysyivät hyvin vauhdissa koko päivän. Minun aikani kampaajalla oli ensimmäisenä, myähemmin paikalle tulivat myös häätytöt ja äitini. Morsian sai meikin ja kampauksen, lopputulos oli kaunis ja juuri äitini tyyliin sopiva. Häätytöille tehtiin ihanat kiharat, jotka vielä koristeltiin kukkasilla :)
Vihkitilaisuus oli kotikirkossa, Jussi-pappi oli poiminut hauskoja yksityiskohtia puheeseensa hääkutsusta, mutta hieman häiritsi että paikoitellen huomasi saman papin vihkineen myös tätini kesäkuussa, hääpuhe oli niin samankaltainen, nalle puh-lainausta myöten! Onnittelukahvit ja kakku oli tarjolla kirkkotorilla. Hyvää oli, mutta ei kuitenkaan niin herkullista kuin äidin leipomukset. Juhlista morsiuspari jatkoi hääkuviin, joita toivottavasti saan pian nähtäväksi.
Me lapset ennätimme hetken hengähtää kotona valokuvauksen ajan. Valitettavasti uusi velipuoleni ei voinut jäädä enään perheillalliselle, vaan joutui poistumaan töihin. Me muut jatkoimme juhlia Savonlinnassa ravintola Majakassa. Ruoka oli herkullista ja tietenkin maistelin myös muiden annoksia :) Kylmäsavulohta, poroa, jokirapuja, etanoita valkosipulivoissa, valkosipulihärkää, jälkkäreinä paahtovanukasta ja mansikkajuustokakkua, nam nam. Punaviinikin oli todella hyvää!
Ilta jatkui vielä jokin aikaa, kahden baarin kautta saatoimme morsiusparin kotiin jo iltayhdeksältä... pojat jaksoivat vielä siirtyä takaisin viihteelle, mutta minä nukahdin jo ennen kymmentä, melkein heti kun olin saanut kampauksen purettua. Ihanat juhlat ja morsiusparin näköiset, pienet ja sopivat rennot.
Nyt mieleni suuntaa jo kohti seuraavaa seikkailua, eli lomamatkaa Wieniin 8.-14.10. Sacher-kakku here I come!
Häät siis oli 27.9. lauantaina.
Aamulla karvaherätyskello (eli kissa) toimi ja heräsin sopivan ajoissa, vaikka olimmekin jutelleet sisarsten kanssa melkein puoleen kolmeen aamulla ja askarrelleet onnittelukorttia hääparille.
Äiti oli varannut myös minulle kampaaja-ajan Sarilta, jolle kiitos ihanasta kampauksesta! Kiehkurat pysyivät hyvin vauhdissa koko päivän. Minun aikani kampaajalla oli ensimmäisenä, myähemmin paikalle tulivat myös häätytöt ja äitini. Morsian sai meikin ja kampauksen, lopputulos oli kaunis ja juuri äitini tyyliin sopiva. Häätytöille tehtiin ihanat kiharat, jotka vielä koristeltiin kukkasilla :)
Vihkitilaisuus oli kotikirkossa, Jussi-pappi oli poiminut hauskoja yksityiskohtia puheeseensa hääkutsusta, mutta hieman häiritsi että paikoitellen huomasi saman papin vihkineen myös tätini kesäkuussa, hääpuhe oli niin samankaltainen, nalle puh-lainausta myöten! Onnittelukahvit ja kakku oli tarjolla kirkkotorilla. Hyvää oli, mutta ei kuitenkaan niin herkullista kuin äidin leipomukset. Juhlista morsiuspari jatkoi hääkuviin, joita toivottavasti saan pian nähtäväksi.
Me lapset ennätimme hetken hengähtää kotona valokuvauksen ajan. Valitettavasti uusi velipuoleni ei voinut jäädä enään perheillalliselle, vaan joutui poistumaan töihin. Me muut jatkoimme juhlia Savonlinnassa ravintola Majakassa. Ruoka oli herkullista ja tietenkin maistelin myös muiden annoksia :) Kylmäsavulohta, poroa, jokirapuja, etanoita valkosipulivoissa, valkosipulihärkää, jälkkäreinä paahtovanukasta ja mansikkajuustokakkua, nam nam. Punaviinikin oli todella hyvää!
Ilta jatkui vielä jokin aikaa, kahden baarin kautta saatoimme morsiusparin kotiin jo iltayhdeksältä... pojat jaksoivat vielä siirtyä takaisin viihteelle, mutta minä nukahdin jo ennen kymmentä, melkein heti kun olin saanut kampauksen purettua. Ihanat juhlat ja morsiusparin näköiset, pienet ja sopivat rennot.
Nyt mieleni suuntaa jo kohti seuraavaa seikkailua, eli lomamatkaa Wieniin 8.-14.10. Sacher-kakku here I come!
torstai 25. syyskuuta 2008
Olen hämmentynyt
En aio blogissani kertaakaan tämän jälkeen viitata tapaus Kauhajokeen, mutta otsikkoi voisi yhtä lailla kuvata tunteitani tästä kouluverilöylystä... En muuta kuin hyvin hämmentynyt, ehkä kun aika kuluu tunteetkin muuttuvat. Toivon jonkinlaista lakimuutosta aseiden hallussapitoon ja myöntämiseen. Siis käsiaseiden, metsästysaseet on ihan toinen juttu. Ja jotain olisi tehtävä nuorten mielenterveysongelmille. Isoja ongelmia tiedossa, jos nyt ei viimeistään jotain tehdä.
Aikaisemmin blogissani kerroin lähteneeni kutsumattomana synttäribileisiin, no hauskaa oli ja jatkoille keskustaan lähdettiin kohtuullisen aikaisin, viisi tyttöä ja yksi herrasmies. Porukka hajosi melko pian, osa tytöistä jatkoi VIP-kortillisina jonon ohi Onnelaan ja minä, herrasmies ja työkaverini jäimme kantakapakkiin, (nimeä mainitsematta, ettei kaikki muutkin löydä tätä huippukivaa pikkubaaria). Herrasmiehemme, siis josta tiesin vain tähän saakka etunimen, poistui melko aikaisin ja tähän päivään saakka tiesin hänestä vain etunimen... Kiitokset työkaverille päivityksestä; nyt tiedän nimenkin ja ammatin... nimittäin ammattimuusikko ja kohtuullisen kuuluisa! Nyt on ainakin siis todistettu että kuuntelen musiikkia, enkä pelkästään katsele miehiä... sillä herrasmiehemme vaikutti tutulle, mutten silti tunnistanut, olisi ehkä pitänyt kun on levyjäkin hyllyssä... :)
Nyt voinkin siis sanoa, että julkkis on tarjonnut minulle baarissa siiderin, lällälläää!!
Aikaisemmin blogissani kerroin lähteneeni kutsumattomana synttäribileisiin, no hauskaa oli ja jatkoille keskustaan lähdettiin kohtuullisen aikaisin, viisi tyttöä ja yksi herrasmies. Porukka hajosi melko pian, osa tytöistä jatkoi VIP-kortillisina jonon ohi Onnelaan ja minä, herrasmies ja työkaverini jäimme kantakapakkiin, (nimeä mainitsematta, ettei kaikki muutkin löydä tätä huippukivaa pikkubaaria). Herrasmiehemme, siis josta tiesin vain tähän saakka etunimen, poistui melko aikaisin ja tähän päivään saakka tiesin hänestä vain etunimen... Kiitokset työkaverille päivityksestä; nyt tiedän nimenkin ja ammatin... nimittäin ammattimuusikko ja kohtuullisen kuuluisa! Nyt on ainakin siis todistettu että kuuntelen musiikkia, enkä pelkästään katsele miehiä... sillä herrasmiehemme vaikutti tutulle, mutten silti tunnistanut, olisi ehkä pitänyt kun on levyjäkin hyllyssä... :)
Nyt voinkin siis sanoa, että julkkis on tarjonnut minulle baarissa siiderin, lällälläää!!
maanantai 15. syyskuuta 2008
"Sulla on hyvät värit, oletko joku värituntija?"
Tänään on ollut kuitenkin ihan kiva päivä, vaikka huomenna alkava verotarkastus hieman stressaakin. Ei pitäisi olla mitään kummallista meidän papereissa, mutta silti huolettaa. Kummallista.
Otsikon lauseen kuulin tänään junassa matkalla kotiin, mulla oli päällä oranssi takki ja Viiveltä saatu pinkkikaulahuivi. Ilmeisesti tädin mielestä värit kävi hyvin yhteen... en mä edes aamulla lähtiessä niin paljon mieti mitä tulee laitettua päälle, enemmän ajatukset on siinä et onhan riittävän lämmintä ja että ennättää junaan. Niin ja onhan mulla myös uusi pää! Eilen tulin Helsinkiin uuden tukan kanssa, siis uusi väri, tällä kertaa ei leikattu. Kesätukka on edelleen hyvä, vaikka kasvaakin kovaa vauhtia. Ensi kesäksi vielä lyhyempi malli :) Väri on siis ruskea, tummempi kuin omani ja sekaan on sekoitettu hieman mahonkia, kivasti pieni punertava sävy auringossa :) Tykkään kovasti! Ainoa mikä inhottaa on hiuksiin jäävä värjäyksen haju, onneksi katoaa noin kahdessa tai kolmessa pesussa.
Lisäksi mut löydettiin tänään naamakirjassa! Kavereita vuodelta nakki ja kivi eli ala-asteen eka luokalta, tulipa hyvä fiilis, kun yhden löydettyäni löysin pian monta lisää :) ja kauniisti kun pyysin niin kaveri ehdotti lisää, kenen nimiä en ollut muistanut. En voi TODELLAKAAN käsittää veljeäni, jota vanhat kaverit ei kiinnosta :( Kuulema ihan sama. Outoa on myös se että siskoni muistaa tuolta ajalta paljon enemmän ihmisiä kuin minä,muistin noin 10 luokkakaverin etunimet, siskoni muistaa meidän veljienkin kavereita... ei nolota, mutta silti kummallista, koska ei meillä kuitenkaan ole ikäeroa kuin vuosi, olinkohan jo minä silloin totaalinen lukutoukka, joka aina uppoutui muihin maailmoihin??
Syksyn tulon huomaa, pukeutumsikysymyksien lisäksi minua puraisee aina käsityökärpänen syksyllä, jospa jouluksi valmistuu taas kasa sukkia ja rannikkaita? Rannikkaiden ohje löytyy uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä, jos sattuu kiinnostamaan. Muutama muukin ikuisuusprojekti löytyy ompelulaatikosta, mutta ehkäpä ne sieltä hiljalleen valmistuvat.
Viivelle vielä; joululahjoja saa syyskuussa kun on bookcrossari :) (www.bookcrossing.com) Homman nimi on Holiday Gift Giving, helposti selitettynä joululahjojenvaihtoa. Koska toivelistani on jo julkaistu sain ensimmäisen lahjanikin... hassua mutta kivaa! Kiitokset Aspen!
Otsikon lauseen kuulin tänään junassa matkalla kotiin, mulla oli päällä oranssi takki ja Viiveltä saatu pinkkikaulahuivi. Ilmeisesti tädin mielestä värit kävi hyvin yhteen... en mä edes aamulla lähtiessä niin paljon mieti mitä tulee laitettua päälle, enemmän ajatukset on siinä et onhan riittävän lämmintä ja että ennättää junaan. Niin ja onhan mulla myös uusi pää! Eilen tulin Helsinkiin uuden tukan kanssa, siis uusi väri, tällä kertaa ei leikattu. Kesätukka on edelleen hyvä, vaikka kasvaakin kovaa vauhtia. Ensi kesäksi vielä lyhyempi malli :) Väri on siis ruskea, tummempi kuin omani ja sekaan on sekoitettu hieman mahonkia, kivasti pieni punertava sävy auringossa :) Tykkään kovasti! Ainoa mikä inhottaa on hiuksiin jäävä värjäyksen haju, onneksi katoaa noin kahdessa tai kolmessa pesussa.
Lisäksi mut löydettiin tänään naamakirjassa! Kavereita vuodelta nakki ja kivi eli ala-asteen eka luokalta, tulipa hyvä fiilis, kun yhden löydettyäni löysin pian monta lisää :) ja kauniisti kun pyysin niin kaveri ehdotti lisää, kenen nimiä en ollut muistanut. En voi TODELLAKAAN käsittää veljeäni, jota vanhat kaverit ei kiinnosta :( Kuulema ihan sama. Outoa on myös se että siskoni muistaa tuolta ajalta paljon enemmän ihmisiä kuin minä,muistin noin 10 luokkakaverin etunimet, siskoni muistaa meidän veljienkin kavereita... ei nolota, mutta silti kummallista, koska ei meillä kuitenkaan ole ikäeroa kuin vuosi, olinkohan jo minä silloin totaalinen lukutoukka, joka aina uppoutui muihin maailmoihin??
Syksyn tulon huomaa, pukeutumsikysymyksien lisäksi minua puraisee aina käsityökärpänen syksyllä, jospa jouluksi valmistuu taas kasa sukkia ja rannikkaita? Rannikkaiden ohje löytyy uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä, jos sattuu kiinnostamaan. Muutama muukin ikuisuusprojekti löytyy ompelulaatikosta, mutta ehkäpä ne sieltä hiljalleen valmistuvat.
Viivelle vielä; joululahjoja saa syyskuussa kun on bookcrossari :) (www.bookcrossing.com) Homman nimi on Holiday Gift Giving, helposti selitettynä joululahjojenvaihtoa. Koska toivelistani on jo julkaistu sain ensimmäisen lahjanikin... hassua mutta kivaa! Kiitokset Aspen!
lauantai 6. syyskuuta 2008
Lauantai
Ei olekaan parempaa tapaa aloittaa vapaata ja ohjelmatonta lauantaipäivää, kuin makoilemalla sängyssä ja lukemalla hyviä kirjoja. En edes avannut tietokonetta ennen kuin tunti sitten iltaviideltä, mikä on minun kaltaiselleni nettiaddiktille melkoinen saavutus. (oikeasti oli tarkoitus, etten tänään avaisi koko konetta...)
Telkkarista tulisi 22fast2furious-leffa aivan huippu, tykkään niistä autoista ennemmän kuin uskoisittekaan... (mitenköhän äiti onnistuikin kasvattamaan autohulluja tyttäriä, muttei poikia??)
Mutta, kiitos armaan tätini, joka eilen vinkkaili että voisin käydä enemmän ulkona, rohkaisen itseni ja lähden melkein kutsumattomana eräisiin synttärijuhliin. En ole tavannut juhlien päähenkilöä koskaan, mutta kuulema olen silti tervetullut, joten kaipa se on sitten lähdettävä. ;) Poishan pääsee aina, julkiset kulkee ja taksinkin osaan tilata. Tämän siitä siis saa kun työkaveri on jälleen sinkku; menoja riittää minullakin joka viikonlopulle...
Telkkarista tulisi 22fast2furious-leffa aivan huippu, tykkään niistä autoista ennemmän kuin uskoisittekaan... (mitenköhän äiti onnistuikin kasvattamaan autohulluja tyttäriä, muttei poikia??)
Mutta, kiitos armaan tätini, joka eilen vinkkaili että voisin käydä enemmän ulkona, rohkaisen itseni ja lähden melkein kutsumattomana eräisiin synttärijuhliin. En ole tavannut juhlien päähenkilöä koskaan, mutta kuulema olen silti tervetullut, joten kaipa se on sitten lähdettävä. ;) Poishan pääsee aina, julkiset kulkee ja taksinkin osaan tilata. Tämän siitä siis saa kun työkaveri on jälleen sinkku; menoja riittää minullakin joka viikonlopulle...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)