Älkää säikähtäkö, minä en ole menossa naimisiin!
Pari viikkoa sitten äitini yllätti iloisilla uutisilla, hän menee naimisiin pitkäaikaisen elämänkumppaninsa kanssa. Suuri päivä on 27.9.2008, joten eipä suureellisia häitä ole tulossa, vaan riittävän pienet, ettei sulhanen suotta panikoi ;)
Pienestä voidaan tietysti olla eri mieltä; morsiusparin sisarukset perheineen ja tasapainon vuoksi muutamia parhaita ystäviä = 100 vierasta!! Kaiken kaikkiaan häistä on tulossa juuri sellaiset kuin morsiuspari haluaa; kirkkovihkiminen + kakkua ja kahvia. Ei lahjoja, ei isoja juhlia. (Ei uuden juhlamekon ostoa, jes!)
Minusta asiassa ei ole mitään muuta hämmentävää tai outoa kuin se että noin kuukauden päästä äidilläni on eri sukunimi kuin minulla. Järjellä ajatellen nimen vaihtaminen on järkevintä, mutta voi olla hyvin mielenkiintoista lokakuussa, kun uutta nimeä pitäisi kirjoittaa, takana on kuitenkin 20 vuotta tyttönimeä ja yli 27 vuotta ensimmäisen aviomiehen nimeä. Naimisiinmeno tuo erilaisia haasteita, niin tulevalle arioparille kuin meille lapsillekin; minusta tulee periaatteessa täti 27.9.!! En tullut ajatelleeksi koko asiaa, ennen kuin tätä blogia kirjoittaessa. En ole kyllä näitä lapsukaisia koskaan tavannut ja viilenneiden suhteiden takia tuskin koskaan tapaankaan, harmi! Olisin niin mielläni täti, varsinkin kuin kummipojastani on kasvanut jo niin iso koululainen, että pian halaaminen ja pussailu on kiellettyä :(
Vielä yksi päivä ja kesäloma alkaa! Tosin vain pe-ti mutta edes pieni pätkä rentoutumista ja lomailua. Kaupungissa en ole oikeastaa koskaan jos on enemmän vapaata kuin 2 päivää; veri vetää maalle myös nyt. Viikonlopusta lisää myöhemmin, kun on enemmän kerrottavaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti